Titti Timantti vastaa:
Hei Lumiprinsessa,

on ystäviä ja on "ystäviä". Jos kyseessä on kaverihenkinen ystävä, sinun jopa pitää hyväksyä ystävyys. Ihmisillä tosiaan on olemassa eri sukupuolisia ystäviä, joiden kanssa ei ole minkään valtakunnan vispilänkauppaa meneillään eikä edes tuloillaan.

Jos taas kyseessä on jonkinlainen flirtti, soitteleminen on tietenkin lievempää kuin tapaaminen, mutta tavallaan samaa asiaa. Tuosta pitää keskustella. Jos sinusta tuntuu pahalta ja jotenkin nöyryytetyltä, asiaa pitää yhdessä vähän selvittää. Silloin sinun oikeastaan pitäisikin pyytää keskustelua aiheesta eikä vain koteloida pahaa oloa sisääsi.

Käytännössä meillä toki on usein ystäviä, jotka ovat ehkä vähän ihastuneita meihin. On imartelevaa saada ihastelua osakseen, mutta siinä on oltava rajat. Jos ystävyyssuhde säilyy rehellisenä ystävyytenä, jossa ehkä on ihaileva sävy, muttei muuta, sellaiseen kannattaa yrittää suhtautua huumorilla. Mutta jos tuntuu, että ihaileva sävy on vaarassa muuttua syvemmäksi peliksi, asiaa ei tarvitse hyväksyä.

Tärkeää on parin keskeinen luottamus. Ystäviä ja tuttuja ihmisillä on ja niin pitääkin olla. On epäreilua epäillä jokaisesta jotain salarakasta, mutta rauhallinen keskustelu kysymyksineen on ihan perusteltua. Kyllä parisuhteessa saa kysyä, millaisesta ystävyydestä on kyse.

Itse en kyllä hyväksyisi soitteluita, joiden päätarkoitus on joku flirtti. Sellaisessa ei ole oikein mitään järkeä. Kyllä varsinaisen flirtin pitää sisältyä siihen parisuhteeseen. Jos taas mieheni tahtoo keskustella tavallisista ystävyysasioista naispuolisen ystävän (myös exän) kanssa, sitä jopa ihan tuen, kunhan myös naiselle on selvää, mikä on ystävyyden laatu.

Tätä asiaa kannattaa ajatella niinkin päin, että kun oma hyvä ystävä alkaa seurustella, hänen suhteelleen pitää antaa tilaa. On käsitettävä, että seurustelukumppanista tulee se ensimmäinen nainen tai mies eikä ystävyydeltä aina voi odottaa ihan saman verran esimerkiksi aikaa kuin silloin, kun ystävä on sinkku.