Titti Timantti vastaa:
Hei Saara,

suhteenne tuntuu olevan kutakuinkin kunnossa. Viihdytte yhdessä ja turhautuminen tuntuu liittyvän lähinnä rohkeuden puutteeseen. Ei ollenkaan huono setti! Kun yhdessä oloon teillä kai liittyy jonkinlainen perusturvallisuuden tunne, rohkeutta voidaan hyvin lähteä etsimään yhdessä. Sehän on yksi tasapainoisen, ”tylsähkön” parisuhteen etuja, että elämään kuuluu turvallinen tunne yhdessä olosta. Tätä arvokasta tunnetta ei älyä arjessa aina edes huomata, ennen kuin sen menettää.

No, rohkeuden kasvattaminen on periaatteessa yksinkertaista, käytännössä toki hankalampaa, mutta joka tapauksessa hyvin mahdollista. Rohkeus nimittäin kasvaa pelot kohtaamalla. Jutelkaa keskenänne ja ”itseksenne”, mitä oikein pelkäätte. Pelkoja ei ehkä kannata hullun lailla maalailla ja alkaa niissä velloa, jonkinlainen rehellinen listaaminen toimii jo. Ja sitten pitää tehdä sitä, mitä ilman elämässä ei oikein mitään koskaan saa: ryhdistäytyä ja uskaltaa. Kun oikeasti, puhtaasta sydämestä, päättää uskaltaa ja yrittää parhaansa, maailma tulee jotenkin kummallisesti vastaan, löydät tukea ja uutta voimaa yllättävistä asioista. Joku viisas kirjailija tästä on kirjoittanutkin, Goethe vissiinkin, ellen väärin muista... Että kun todella sitoutuu yrittämään jotain, sellaisen ihmisen ”rukoukset” kuullaan ja niitä tuetaan. Kumma ilmiö, mutta tuntuu oikeasti toimivan.

Ryhdistäytyminen ja uskaltaminen ovat kummallisen pelottavia, jopa lannistavia. Meillä kaikilla on sata mahtavaa syytä olla toteuttamatta joku asia, jonka oikeasti tahdomme toteuttaa. Mutta eipä auta itku markkinoilla. Rohkeudella ansaitun mielekkään elämän saa vain heittäytymällä oman elämänsä sankariksi. Kyseessä on samansukuinen ilmiö, kuin aamulla sängystä ylös vääntäytyminen, ihastuksen hakeminen tanssiin tai ihan vain saunasta kylmään veteen hyppääminen: tuntuu karmivalta, mutta ilman näitä arjen uskalluksia jää kyllä paljon kokematta! Ja muistele sitä autuasta fiilistä jälkeen päin, kun on uskaltanut tehdä jonkun asian!

Autuaan hyppäämisen fiiliksen voi hyvin sisällyttää omaan, tuttuun ja turvalliseen parisuhteeseenkin ja itse asiassa siihen paljon paremmin kuin mihinkään eroamiseen. Ehdota, että muutatte yhteen. Tai hitto vie, kosi. Tai kysy, olisiko aika suunnitella lapsia. Kerro, että tahdot, että välität etkä ole hetkeksikään lakannut rakastamasta toisen ihaninta hymyä. Kerro, että tahdot hypätä tuntemattomaan – mutta hänen kanssaan!

Rohkeutta ja iloa!!