Titti Timantti vastaa:
Moi Johnny,

todella hyvä kysymys. Nämä nykyajan viritykset vaativat aikamoista tunteiden hienosäätöä. En ole yhtään varma, että tällainen on aina hyvä ratkaisu, joskus toki on. Milan Kundera kirjoitti jossain kirjassaan, että seksiä voi harrastaa maksimissaan kolme kertaa tai sitten kolmen viikon välein, jos ei tahdo mukaan tunteita. Neljännellä kerralla tai useammin kuin kolmen viikon välein nähtynä tunteita kuulemma aina syntyy, tahtoi tai ei.

Neuvoni on, että puhu rehellisesti. Voi tuntua houkuttelevalta salata tunteensa, jolloin toinen ei säikähdä karkuun. Mutta voi tuntua aika turhauttavalta salata tunteita ihmistä kohtaan, josta pitää ja jonka kanssa seksikin sujuu. Minun elämänkokemukseni mukaan vale kantaa vain aikansa ja lopulta valeista maksetaan kuluttavia laskuja, niin itsen kuin toisen vuoksi. Tyttö voi myös potea omia tunteitaan. Kyllä sellaistakin käy, että tällaisen suhteen yhteinen luottamus ja toisen yksityisyyden kunnioittaminen toimivat kasvualustana oikealle, kauniille suhteelle. Ystävyyshän on hyvin tärkeä tekijä toimivassa parisuhteessa. Ei riitä, että rakastaa, on hyvä myös vilpittömästi pitää kumppanistaan.

Hyvä kysymys on se, miksi tällainen suhteilu on nykyään niin yleistä. Tai tajuan tietysti monta hyvää syytä, mutta loppupeleissä taitaa aina olla niin, ettei uskalleta sitoutua, jos parempaakin olisi luvassa. Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän tulen ajatelleeksi, että kaiken "paremman" saa nimenomaan sitoutumalla, ei rajoittamalla sitoutumista. Liekö näin, en ole varma.

Kuuntele sydäntäsi. Mitä enemmän kuuntelet, sen selkeämpiä viestejä opit siltä kuulemaan. Sydän tietää.