Titti Timantti vastaa:
Hei,jo on raivostuttava tilanne, en voi muuta sanoa. Aikansa tuota jahkailua jaksaa, mutta aika aikaansa kutakin. Tiettyä odottelua suosittelen, jos kerran siltä tuntuu, mutta rajansa kaikella. Nyt kai pitäisi selvittää, missä se raja kulkee. Tuollainen tunteiden lämpöasteiden vaihtelu on hyvin rasittavaa varmaan hänellekin, mutta epäilemättä myös sinulle.
Sinun ei minusta "pidä" nyt muuta kuin kuunnella itseäsi. Hankalaa se tietysti on, kun tahtoisi rakastaa ja toinen poukkoilee ääripäästä toiseen. Kuvio sisältää varmaan upeita nousuja ja suurten pettymysten kehystämiä laskuja. Toimisiko jonkinlainen dead-line eli jokin määräaika, mihin asti saa vielä pohtia ja sitten on tultava kuuluisa juu tai jaa? Ehkä ei.
Usein etäisyys auttaa saamaan selvyyttä tunteisiin. Joko niin, että otatte etäisyyttä arkeenne yhdessä ja matkustatte jonnekin edes viikonlopuksi. Tai sitten niin, että ette vain pidä yhteyttä vähään aikaan. Jos sinulla alkaa olla kovin nöyryytetty olo tai tunne, että sinua kohdellaan itsestäänselvyytenä, pieni etäisyys olisi varmaan paikallaan. Toisen hehkuttaessa milloin nousua, milloin laskua, et ehkä pysty kuulemaan omia tunteitasi. Ehkä miehen ei myöskään tarvitse skarpata, kun olet saatavilla "joka tapauksessa"...
Rakkauteen pitäisi kuulua myös toisen huonojen puolien sekä tylsien päivien kestäminen. Jos miehellä on tapana perääntyä aina, kun vaikka hiuksesi repsottavat tai rahapula kiristää tunnelmaa, hänellä saattaa olla ongelmia perusarjen sietämisen kanssa. Voi olla, ettei niitä ongelmia edes pyyteetön rakkautesi ratkaise noin vain. Keskustelkaa kuitenkin vaikka siitä, että nyt ei tarvitse selvittää koko loppuelämää, sillä sitä ei kukaan koskaan tiedä. Tosissaan sitoutuminen tietenkin tarkoittaa sitä, että sitoudutaan nimenomaan kaikesta yllättävästä huolimatta pysymään yhdessä. Mutta joskus moni spekuloija piinaa itseään sillä, että kaikki loppuelämän suunnitelmat pitäisi pystyä jotenkin kartoittamaan, ennen kuin voi sitoutua yhtään mihinkään. Sillä tavalla pääsee vain järjestään.
Aina on myös se koulukunta, jonka mielestä "sitä vain tietää", haluaako olla yhdessä vai ei. Eli käytännössä jos vähänkin pitää jahkailla, suhteeseen ei olla valmiita nyt tai koskaan. En tiedä, mitä tuohon sanoisi, mutta joku viisaudenjyvä siinä ehkä piilee.
Ehkä kannattaa yrittää keskustella, että tilanne on kestämätön. Korosta, ettei miehessä ole muuta vikaa kuin tuo. Älä siis lähde raskaasta kritiikistä liikkeelle muuten. Älä ajattele ikuisesti niin, että sinun tulee kestää ja kestää. Mies ei opi ottamaan sinun tunteitasi huomioon, ellet itsekään tee niin. On hyvä antaa toiselle aikaa, muttei loputtomiin. Sinä tiedät, missä vaiheessa sinulla alkaa olla hyväksikäytetty olo.
Voimia!!
